Suomessa on aina arvostettu ihmisiä, jotka osaavat elää luonnon kanssa sopusoinnussa. Surnu Pekka, oikealta nimeltään Pekka Tervaniemi, oli yksi heistä. Hän eli vuosikymmeniä Lapin erämaassa lähes täysin omavaraisena, kaukana kaupungin kiireestä ja teknologian hälystä. Hänen elämäntapansa herätti kunnioitusta, uteliaisuutta ja jopa myyttistä kiinnostusta – sillä harva nykypäivänä uskaltaa elää kuten hän.

Kuka oli Surnu-Pekka

Pekka Tervaniemi, jota kutsuttiin lempinimellä Surnu-Pekka, oli Lapin legendaarinen erämies ja erakko. Hän vietti suurimman osan elämästään Vätsärin ja Ylä-Lapin erämaissa, missä hän eli yksinkertaisesti – kalasti, metsästi, teki polttopuita ja eli luonnon rytmissä. Hänellä ei ollut sähköä, juoksevaa vettä tai moderneja mukavuuksia, mutta hänellä oli vapaus, jota moni nykyihminen etsii.

Tervaniemen elämä kuvastaa vanhaa suomalaista luontosuhdetta – hiljaista viisautta, omavaraisuutta ja kunnioitusta ympäröivää luontoa kohtaan.

Elämä Lapin erämaassa

Päivän rytmi ja arki

Surnu-Pekan elämä noudatti luonnon omaa aikataulua. Aamulla tehtiin tuli, lämmitettiin pirtti, sulatettiin vettä lumesta ja lähdettiin pyytämään kalaa tai tarkistamaan ansoja. Päivät olivat fyysisesti raskaita, mutta niissä oli rytmi, joka toi mieleenrauhan.

Hän ei tarvinnut paljoa. Jokaisella tavaralla oli tarkoituksensa – mikään ei ollut turhaa. Kun jokin meni rikki, se korjattiin, ja jos sitä ei voinut korjata, siitä tehtiin jotain muuta. Tämä ajattelutapa kuvasti vanhaa suomalaista selviytymisen filosofiaa.

Luonto kumppanina

Surnu-Pekka ei pitänyt luontoa uhkana, vaan liittolaisena. Hän osasi lukea jään ääntä, tuulen suuntaa ja porojen liikkeitä. Luonto oli hänen kalenterinsa, kellonsa ja karttansa. Hän tiesi, milloin kevät on oikeasti tullut ja milloin talvi on vasta aluillaan.

Erakkous – vapautta ja vastuuta

Monille suomalaisille ajatus erakkoelämästä tuntuu kiehtovalta mutta vaikealta. Surnu-Pekalle se oli valinta – tapa elää omien arvojensa mukaisesti. Hän ei paennut yhteiskuntaa, vaan yksinkertaisesti etsi rauhaa ja omavaraisuutta.

Erakkous merkitsi myös vastuuta. Kaikki oli tehtävä itse: ruoka hankittava luonnosta, polttopuut hakattava, ja suoja pidettävä kunnossa. Virheisiin ei ollut varaa, mutta se toi elämään tarkoitusta ja rytmiä, jota nykyajan kiire ei tunne.

Käynnit kylällä ja yhteys ulkomaailmaan

Vaikka Surnu-Pekka eli syrjässä, hän ei ollut täysin erillään muusta maailmasta. Hän kävi muutaman kerran vuodessa kylällä hankkimassa välttämättömyystarvikkeita – suolaa, kahvia ja rautaa. Kyläläiset tunsivat hänet ystävällisenä ja rauhallisena miehenä, joka ei paljon puhunut, mutta kuunteli tarkasti.

Monet hänen tuttavansa muistavat, että vaikka hän oli erakko, hän ei ollut yksinäinen. Hänellä oli suhde ympäröivään maailmaan – vain eri tavalla kuin useimmilla meistä.

Surnu-Pekka mediassa

Ylen dokumentit ja haastattelut

Surnu-Pekan elämä sai näkyvyyttä Ylen ohjelmissa, joissa kuvattiin hänen arkeaan Lapin erämaassa. Ohjelmat näyttivät, miten hän selviytyi omillaan – ilman modernia teknologiaa tai yhteiskunnan apua.

Ylen Areenan kautta monet suomalaiset pääsivät näkemään, kuinka yksinkertaisuudessa piili syvää viisautta. Hänestä tuli kuin nykypäivän runonlaulaja, joka eli omassa rytmissään ja jätti jäljen suomalaisen kulttuurin historiaan.

Kuolema ja muisto

Pekka Tervaniemi menehtyi vuonna 2022, ja hänen hautansa sijaitsee Ivalossa. Hänen poismenonsa herätti paljon keskustelua suomalaisessa mediassa ja sosiaalisessa verkossa. Monet pitivät häntä viimeisenä todellisena Lapin erämaan miehenä – sukupolven, joka osasi elää luonnon ehdoilla ilman valitusta tai kiirettä.

Surnu-Pekan tarina on sittemmin jäänyt elämään sekä dokumenteissa että paikallisten muistoissa. Hänestä puhutaan edelleen lämpimästi – miehestä, joka eli niin kuin opetti: hiljaa, vaatimattomasti ja luonnon kanssa.

Miksi Surnu-Pekan tarina puhuttelee suomalaisia

1. Luontosuhde on osa suomalaisuutta

Suomalaisille luonto ei ole vain maisema, vaan koti. Surnu-Pekan elämäntapa muistuttaa siitä, miten tärkeää on olla yhteydessä ympäristöönsä – ei kuluttaa sitä, vaan elää sen kanssa.

2. Omavaraisuus ja vapaus

Nykymaailmassa, jossa moni on riippuvainen teknologiasta ja palveluista, Surnu-Pekan elämä osoittaa, että todellinen vapaus voi löytyä yksinkertaisuudesta ja omista käsistä.

3. Hiljaisuus ja rauha

Hänen tarinansa kertoo myös hiljaisuuden arvosta. Erämaassa ei ole kiirettä eikä melua – vain tuuli, lumi ja aika. Tämä rauha on asia, jota moni suomalainen kaipaa arjen keskellä.

Mitä voimme oppia hänen elämästään

• Kohtuus – kaikkea ei tarvitse omistaa, riittää kun on tarpeeksi.
• Omavaraisuus – taito selvitä ilman jatkuvaa ulkopuolista apua on arvokasta.
• Luonnon kunnioitus – luonto palkitsee sen, joka ymmärtää sen rytmiä.
• Hiljaisuuden voima – rauha löytyy, kun oppii kuuntelemaan ympäristöä, ei vain omaa kiirettä.

Yhteenveto

Surnu-Pekka ei ollut vain erakko – hän oli peili suomalaiselle luontosielulle. Hänen elämänsä muistuttaa meitä siitä, että onnellisuus ei välttämättä synny tavarasta tai nopeudesta, vaan yksinkertaisuudesta, työstä ja yhteydestä luontoon.

Lapin hiljaisuus, erämaan rauha ja ihmisen kyky pärjätä – ne olivat Surnu-Pekan elämän ydintä. Hän jätti jäljen, jota ei unohdeta.